Henkilökuva Pehkosen muorin talo -novellin kertojasta

Timo Teräsahjon vuonna 2000 ilmestyneestä novellikokoelmasta Keksijän poika ja muita novelleja löytyvä Pehkosen muorin talo kertoo nuoresta, joka kärsii huonoista perheolosuhteista vanhempiensa eron keskellä. Hän ajautuu kummalliseen tilanteeseen, ja asettuu asumaan naapurustossa sijaitsevaan Pehkosen muorin taloon - kuolleen muorin kanssa.
   Novellissa on selkeästi minäkertoja, nuori, jonka sukupuolesta ei saa täyttä varmuutta. Kyseessä voisi kuitenkin olla poika, sillä hän mainitsee kuuntelevansa "Mötley Cruen metakkaa" ja korjaavansa rikkinäistä radiota mummon talossa. Lisäksi rento ja peloton suhtautuminen kuolleeseen vanhukseen voisi keroa kyseessä olevan ennemmin poika kuin tyttö.
  Kertoja on kouluikäinen, sillä hän puhuu koulunvaihdosta, joka tulee koittamaan vanhempien avioeron myötä. Hän asuu siis vanhempiensa kanssa ja on pian muuttamassa isänsä luo. Kotona vallitseva ilmapiiri on riitaisa ja välit vanhempiin, ainakin isään, ovat huonot. Tämä näkyy isän ja pojan välisistä keskusteluista, sekä isän väkivaltaisuudesta "isän lyönti kirveli yhä poskillani"

A7. Julku-runon rakenteen erittelyä

Julku on Lauri Viidan vuonna 1947 kirjoittama mitallinen runo Betonimylläri-nimisestä runokokoelmasta. Nimestä voi jo päätellä, että se kertoo puusta. Julku onkin kuvaus puun elämänkaaresta, varhaisesta kasvuvaiheesta aina polttopuuksi asti. Se koostuu kolmesta säkeistöstä, jotka ovat yhtä pitkiä, kahdeksansäkeisiä. Runossa on siis yhteensä 24 säettä. Se on tyyliltään perinteinen, sillä rytmi on säännöllinen ja riimejä on paljon. Jokaiseen säkeistöön muodostuu neljä säeparia. Runosta löytyy myös allitteraatioita, eli alkusointuja "hiiltävän hietikon, laulavan latvani".
   Runon puhuja on koko ajan sama, minä. Ensimmäisessä säkeistössä puhuja kuitenkin puhuu vain itsestään, kun toisessa ja kolmannessa säkeistössä käy ilmi, että puhuja kuuluu johonkin ryhmään "Meidät on reivattu ristiin ja rastiin". Myös aikamuoto vaihtuu ensimmäisen ja toisen säkeistön välissä: ensimmäinen säkeistö on imperfektissä, kaksi muuta preesensissä.
   Julku on rytmiltään rauhallinen ja virkkeet ovat melko pitkiä. Kieli on vanhaa, mikä voi tehdä ymmärtämisestä hankalaa, mutta toisaalta tarkka kuvailu helpottaa runon tapahtumiin eläytymistä. Toistoa runossa ei juurikaan esiinny.